Nöyrä ihminen kuuntelee enemmän kuin puhuu. Niimpä hän myös oppii ylpeää nopeammin, ylpeällä on kiire vakuuttaa muita omasta erinomaisuudestaan, siksi hänellä ei ole aikaa kuunnella. Koska hän ei kuuntele, hän ei avaudu uusille näkökulmille.

Nöyrä tietää kuka hän on--hänellä on varaa kuunnella.

Kuunnellessaan hän oppii ja löytää uutta.

Viisauteen johtavalla tiellä väistämättä oppii kuuntelemisen taidon. Kaikki ihmiset eivät tietenkään opi kuuntelemaan, sillä kaikki eivät kulje sillä tiellä joka johtaa viisauteen.

 Viisaus on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Viisas ihminen ihmettelee enemmän kuin antaa vastauksia. 

Se jolla on kiire antaa vastauksia, kuvittelee tulleensa perille.Ihmettelevä sen sijaan on innoissaan ihmeistä joita matkallaan tapaa ja siksi hän on jatkuvasti liikkeellä.