LAPSEN LOHTU

Pieni taivaan enkeli,
kulki tietä pitkin.
Näki tiellä lapsosen,
joka hiljaa itki.

Enkeli nyt pysähtyi,
pienen lapsen luokse.
Tarttui häneen käteensä,
rakkauden vuoksi.

Kysyi hiljaa kuiskaten;
mitä itket pieni?
Onko sinuun sattunut,
kun on surumieli?

Lapsi peittää kasvonsa
ja kertoo enkelille,
Koulussa olen kiusattu
ja vieras jokaiselle.

Kaikki mulle nauraa vaan,
en pääse leikkiin mukaan.
Yksin aina olla saan,
ei rakasta mua kukaan.

Kyyneleet nyt valuvat,
valtoimenaan juuri.
Lapsen suru, sydämessä,
on niin raskas, suuri.

Enkeli nyt lohduttaa,
pientä lapsiparkaa.
Säälien hän rakastaa,
lasta vielä arkaa.

Hän syliin sulkee lapsosen
ja hellästi hän kuiskaa;
Minä olen kanssasi
ja kyyneleesi kuivaan.

Lapsi nyt jo hymyilee
ja rakkauden tuntee.
On yksi joka välittää
ja aina kanssaan kulkee.

Paula Tarvainen