Lähetin sinut aamun polulle, lapseni.

Usein huomasin; että olit kulkenut vastatuuleen, huoli kiersi yön huonetta, valvoi äidin hiljaisessa rukouksessa.

Monta kertaa olit lähtenyt ja palannut ennen kuin ymmärsin vastatuulestakin kiittää.

 

 

Yhä aikaisemmin lasketaan lapsen harteille aikuisuuden monenkirjava viitta.

Kädet tavoittelevat tuulta, tempovat naruja, joiden päässä on narrin naamio.

Lapsuus helähtää rikki, leikit jäävät kesken.